seitsemäs.

Puhelin = pakkomielle. Mun puhelin varastettiin eilen ja oon ihan rikki. Tai ehkä rikki on väärä sana. Pointti oli kuitenkin se, etten tajua miten elektronisesta laitteesta voi tulla niin rakas. Eniten kuitenkin ärsyttää ettei kenellekään voi soittaa. No jaa muutenkin elämä on ollut ihan värikästä viimeaikoina, parit pirskeet ja rumat virneet. Kaverit on kyllä mahtavia. En ole edes tajunnut tuolla laitoksessa asustellessani miten kivaa ulkona on. Jopa se on päässyt yllättämään, että tykkäänkin puurosta! Okei, paljon sokeria ja voita, mutta puuro kuin puuro. Ehkä maailma ei olekaan niin paha paikka vaikka ihmisoikeuksia rikotaankin paljon. Mietin aina kirjoittaessani, että joku iso jehu taatusti lukee blogitekstejäni ja muuttaa asioita .. No, niin ei ole käynyt. Toivoisin kuitenkin, että kaikki lopettaisivat teeskentelyn ja kuuntelisi edes hetken meitä, joiden ihmisoikeudet on vain tungettu hillopurkkiin ja hyllylle odottamaan 18 vuoden ikää. Muutenkin, mä asun talossa missä työskentelee aikuisia ketkä tietää musta kaiken. Ja mä en ole niille kertonut mitään, vaan ne lukee mun asiat ja luonteenpiirteet papereista. Me ei kuitenkaan tiedetä niistä mitään, koska niillä on yksityiselämä. Jos mä haluaisin jonkun kertovan mulle elämäntarinansa, kyllä mä kertoisin itsestäni myös vähän. Kiitos ja kuitti.